an evening after hard working day - rankan työpäivän jälkeen

After over 10-years together you think you know your partner. Actually you overevaluate your knowing. That happened me yesterday. After having a long day I came home around 7.30 PM and my husband had taken care that the sauna was ready (I called him to do that). I went to sauna and laid on the bench. What a wonderful feeling. I was very stressed and I remembered that I bought "fizz-cooler" (kind of light alcohol drink) three months ago and that should be in ref. I went to take it, but it was not in there (or I didn´t see it). I started to yell to my husband you have drunk it, you ......?! My husband was very sorry and told me that he could bring the new one. I would say I was totally frustated. Maybe because of the long day and so on. That´s how I explained it for my husband. After sauna I went to check the ref and there it was. What a waste of energy.

I blamed my husband very badly and that what makes me feel quilty. I also told him that the frustation level is the same as if I would drink your best cognac and then you don´t have anything.

Solution was that I had a glass of wine and then I was ready to excuse my husband....

Sama asia suomeksi.

Niin näitä kipeitä kohtaamsia oman aviomiehen kanssa tapahtuu lähes päivittäin. Eilen oltuani usean tunnin tentissä olin tietysti aikatavalla henkisesti kaikkeni ammentanut. Illalla menin vielä saksan tunnille ja tulin kotiin n. klo 19.30. Soittelin matkalta kotiin miehelleni ja pyysin häntä laittamaan saunan lämpeämään. Saunan lauteilla minulle tulikin mieleen, että niin minullahan on jääkaapissa yksi lidl.stä ostettu "fizz cooler". Olin ostanut sen jo muutama kuukausi sitten. Lähdin hakemaan sitä ja kas eipä näkynyt, kun sitä siinä tiirailin ilman vaatteita. -Ei kun kiivaasti syyttämään miestä "Siin aina kun minä jotakin pientä iloa itselleni haluan niin sekin on sitten mennyt parempiin suihin". Syyttely ei ollut ollenkaan näin lempeää, kun sen tässä kirjallisesti ilmaisen. Mieheni sai kyllä sellaista "satikutia". Hän pyytelikin anteeksi ja tarjoutui hakemaan kaupasta heti paikalla samanlaisen. Minä tietysti en tyytynyt mihinkään ja tunsin aivan loputonta tyytymättömyyttä. Hain lasin punaviiniä ja siirryin takaisin lauteille. Saunan jälkeen tutkin jääkaapin paremmin ja siellähän se cooleri olikin. Siihen mieheni vain totesi" Että oliskos vähän harmittanut, jos oltais erottu ja sitten olisi selvinnyt, että siellä jääkaapissahan se oli ollut".

Mietin vain , että mikä minut näin saa ärsyyntymään? Tiedän, että mieheni on saanut minut usein kokemaan pettymyksen tunteita ja ne sitten purkautuvat sopivassa tilanteessa. Hän itse väittää, että minulla on patoutunutta vihaa ja kiukkua häntä kohtaan. En minä häntä vihaa. Olen vain kyllästynyt näkemään aina saman toimintamallin, joka harvemmin ottaa huomioon toiset perheen jäsenet.