Happy end - Onnellinen loppu

After being in so bad mood I just felt so... quilty. Today I cleaned the house and as I came home after 7 P.M. Kimmo said me right away "You have cleaned because you were so angry yesterday. I can forgive you, don´t worry" I just answered " Yes you are right". Also I continued: "I just recognized that excatly yesterday was the day we habe been 10 years together". My husband started to look outside the window and said " How could I forget that on 18th was our third wedding day?". I was making a soup for myself and I stirred on that and replied "Yes, I did so too". We were laughing both and then my husband run downstairs and gave me the little box covered with the pink paper. I opened it and there was this...



I was not anymore feeling so quilty and bad wife.

Siis suomeksi taas. Tosiaan tulin kotiin tänäänkin tuossa klo 19.00 tietämissä ja puhuin tietysti tästä ikävästä välikohtauksesta ja siinä sitten minun mieskin sanoi " Oot näköjään siivonnu. Varmaankin siksi, että saisit mut paremmalle tuulelle". Näinhän se asia oli. Mieheni on nimittäin sellainen "siivoushullu". Tunsin itseni kyllä niin kelvottomaksi ja illallakin ihan ahdisti, kun piti nukkumaan mennä. Tänään sitten pohdin enemmänkin tuota meidän avioliittoani ja havahduin siihen, että eilen oli meidän kymmenvuotisen yhteiselomme vuosipäivä. Mainitsin siitä sitten miehelleni ja hänkin oli ihan äimän käkenä, että miten sen nyt olikin niin unohtanut ja sanoi "on minulla sinulle lahjakin. Ostin sen jo kesällä". Sitten hän tulee pienen vaaleanpunaisen paketin kanssa ja siinä minä sitten sen auki näperrän. Sieltä löytykin tuo kuvassa oleva sormus, jossa kolme kiveä. Sanoinkin hänelle " Siinähän on se meidän avioliitovuosien lukumäärä"

Siihen sitten hävisi paha mieli ja tunnelmat huonona vaimona olosta.

How can I forget? - Kuinka voin unohtaa?

I just wrote that we have been together 10 years and actually it is exactly during this month. As a woman in family it is hard to say that I´m the one who has forgotten the important dates. But unfortunately that´s the way it is. Actually we got married three years ago 18.9. That was last tuesday and engaged we got exactly 9 years and 1 day ago.

What is our life now? Not very happy inside. I would love to make it better , but it does not turn that way itself. Feeling is like to giving up.

Suomeksi...

tuntuu pahalta kirjoittaa tätä varsinkin naispuolisena henkilönä perheessä. Unohdin meidän hääpäivän sekä kihlajaispäivän. Tässä kuussa tuli vielä 10 vuotta yhteiseloa täyteen. Viime vuonna sain mieheltäni lahjan hääpäivänä. Itse unohdin tämän tärkeän päivän.

Mitä siis elämällemme kuuluu? Ei varmaankaan kovin onnellista. Olisi ihanaa saada siitä parempaa, mutta itsestään se ei tapahtu. On vähän luovuttajan olotila.

an evening after hard working day - rankan työpäivän jälkeen

After over 10-years together you think you know your partner. Actually you overevaluate your knowing. That happened me yesterday. After having a long day I came home around 7.30 PM and my husband had taken care that the sauna was ready (I called him to do that). I went to sauna and laid on the bench. What a wonderful feeling. I was very stressed and I remembered that I bought "fizz-cooler" (kind of light alcohol drink) three months ago and that should be in ref. I went to take it, but it was not in there (or I didn´t see it). I started to yell to my husband you have drunk it, you ......?! My husband was very sorry and told me that he could bring the new one. I would say I was totally frustated. Maybe because of the long day and so on. That´s how I explained it for my husband. After sauna I went to check the ref and there it was. What a waste of energy.

I blamed my husband very badly and that what makes me feel quilty. I also told him that the frustation level is the same as if I would drink your best cognac and then you don´t have anything.

Solution was that I had a glass of wine and then I was ready to excuse my husband....

Sama asia suomeksi.

Niin näitä kipeitä kohtaamsia oman aviomiehen kanssa tapahtuu lähes päivittäin. Eilen oltuani usean tunnin tentissä olin tietysti aikatavalla henkisesti kaikkeni ammentanut. Illalla menin vielä saksan tunnille ja tulin kotiin n. klo 19.30. Soittelin matkalta kotiin miehelleni ja pyysin häntä laittamaan saunan lämpeämään. Saunan lauteilla minulle tulikin mieleen, että niin minullahan on jääkaapissa yksi lidl.stä ostettu "fizz cooler". Olin ostanut sen jo muutama kuukausi sitten. Lähdin hakemaan sitä ja kas eipä näkynyt, kun sitä siinä tiirailin ilman vaatteita. -Ei kun kiivaasti syyttämään miestä "Siin aina kun minä jotakin pientä iloa itselleni haluan niin sekin on sitten mennyt parempiin suihin". Syyttely ei ollut ollenkaan näin lempeää, kun sen tässä kirjallisesti ilmaisen. Mieheni sai kyllä sellaista "satikutia". Hän pyytelikin anteeksi ja tarjoutui hakemaan kaupasta heti paikalla samanlaisen. Minä tietysti en tyytynyt mihinkään ja tunsin aivan loputonta tyytymättömyyttä. Hain lasin punaviiniä ja siirryin takaisin lauteille. Saunan jälkeen tutkin jääkaapin paremmin ja siellähän se cooleri olikin. Siihen mieheni vain totesi" Että oliskos vähän harmittanut, jos oltais erottu ja sitten olisi selvinnyt, että siellä jääkaapissahan se oli ollut".

Mietin vain , että mikä minut näin saa ärsyyntymään? Tiedän, että mieheni on saanut minut usein kokemaan pettymyksen tunteita ja ne sitten purkautuvat sopivassa tilanteessa. Hän itse väittää, että minulla on patoutunutta vihaa ja kiukkua häntä kohtaan. En minä häntä vihaa. Olen vain kyllästynyt näkemään aina saman toimintamallin, joka harvemmin ottaa huomioon toiset perheen jäsenet.